maanantai 15. huhtikuuta 2019

Yhteisöllisyydestä kultteihin


Yhteisö...

Ihmisten selviytyminen aikojen alusta saakka on perustunut hyvin pitkälti kykyyn toimia yhdessä muiden kanssa. Yhteisöt ovat tuoneet turvaa ja parantanut mahdollisuuksia selvitä niistä haasteita, mitä maailma on eteen heittänyt. Onko joukkomielen olemassaolo sitten synnyttänyt joukon voiman vai päinvastoin, sitä on vaikea sanoa, mutta varmaa on että ihminen sosiaalisena olentona tarvitsee jonkun sortin yhteisöä - paikkaa/ryhmää johon tuntee kuuluvansa. Tämä ilmiö on tietysti myös muunnettu aseeksi kansoja vastaan, mutta pääosin yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat kuitenkin positiivisia asioista kaikille mukana oleville. Yhteisöä vastustaville ei välttämättä niinkään positiivinen asia, mutta se on taas asia erikseen.

Mistä yhteisö sitten muodostuu? Yksilöistä, joilla on jotain yhteistä kuten vaikkapa päämäärä jonkin asian saavuttamiseksi. Moni yhteisö perustuu myös pelkkää sijaintiin, eli naapurustosta voi muodostua yhteisö ja saman kylän poijjaat tuppaavat pitämään yhtä. Tai no, ainakin ennen oli niin. Yhteisössä voidaan hyödyntää kaikkien jäsenten vahvuuksia, tietoja ja taitoja samalla kun heikkoudet kyetään kompensoimaan. Nykyään se puhdas selviytyminen ei ole välttämättä enää siitä kiinni löytääkö sen oman yhteisön vai ei, koska samalla kun yksilökeskeinen yhteiskuntamme mahdollistaa yksin pärjäämisen, tekee se parhaansa pitämään jokaisen kiltisti omassa lokerossa ja leikkimään muiden kanssa vain tietyissä asioissa.

Kaikki eivät tietenkään suostu leikkimään toisten kanssa yhteiskunnan määräämien normien mukaan. Erilaisia yhteisöjä muodostuukin asioiden ympärille, joiden hyödystä sekä niille yksilöille kuin kenellekään muulle voidaan pitää kyseenalaisena. Erilaiset jengit kasaantuvat kuin itsestään, kun terve yhteisöllisyys on pettänyt ja osa on jätetty oman onnensa varaan. Turvaahan se jengi toki tuo, tavallaan, mutta terveessä yhteiskunnassa ei juurikaan muodostuisi ryhmiä jotka purkavat pahaa oloaan toisiin. Myös toisenlaisia yhteisöjä saattaa muodostua, joiden etua sille yksilölle voidaan myös kyseenalaistaa - onko se jonkin asian puolesta puhuva porukka yhteisö...


...vaiko kultti?

Kulteista puhuttaessa mieleen saattaa tulla useampikin uskonnollinen ryhmä, joka seuraa sokeasti johtajaansa ja tekee mitä käsketään - jopa riistää oman henkensä. Näitä kultiksi kutsuttavia yhteisöjä ei kovin usein pääse muodostumaan, onneksi, mutta kultin kaltaisia yhteisöjä jotka ovat hyvin lähellä kultteja on runsaasti. Kiihkousko siihen omaan asiaan, tarkat kriteerit jäsenyydelle, yleensä suuri johtaja jolle annetaan usein jokin passeli lempinimi tyyliin "messias", tiukka me vastaan he/muut mentaliteetti, oman asian oikeellisuuteen sokeasti luottaminen ja kaikkien kyseenalaistajien välitön lynkkaaminen. Koska sitten moista ryhmää voidaan kutsua kultiksi ja koska se on vaan jotain muuta? Sitä pitänee kysyä medialta, joka kyllä osaa leimata ryhmät valtaapitävien käskyjen mukaan.

No mutta kyllähän sen nyt huomaa heti jokainen koska on mukana kultissa, eikös? Juu, toki siinä kohtaa kun kaikki ovat kaapu päällä uhraamassa alttarilla jotain ja toistamassa hokemaa niin siinä voisi hyvin jo epäillä että mitäskummaa, mutta muutoin sitä omaa yhteisöä ei osata tarkastella samalla tavalla kuin ulkoa katsottaessa. Yksi tyypillinen ja tärkeä asia, millä yleensä kultin kaltainen liike saa sen kultti-leimansa, on jonkin suuren asian tapahtuminen sitten joskus. Sitä suurta asiaa sitten yhdessä odotetaan tai siihen pyritään kaikin keinoin. On se sitten messiaan toinen tuleminen, maailmanloppu tai UFO-laskeutuu portaille, sitä suurta tapahtumaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ja kun kyseessä on kunnon kultti, se tapahtuman tapahtumattomuus tekeekin jotain aivan muuta kuin voisi olettaa.

Se nimittäin vahvistaa uskoa, sen sijaan että usko siihen mikäolikaan loppuisi. Mutta että näin voisi tapahtua, tarvitaan siihen muutama rasti yksilön kohdalle: 1) Uskomus täytyy olla henkilökohtainen ja merkityksellinen, sekä sillä pitää olla vaikutusta yksilön tekemisiin. 2) Henkilökohtainen sitoutuminen ja "uhraus" asialle - esimerkiksi omaa aikaa ja rahaa on poltettu ja kaikki entiset kaverit hylätty. 3) Uskomus on oltava riittävän "käsinkosketeltava" ja tarkasti rajattu, niin että sen uskomuksen rikkova asia on vahvistettavissa. 4) Uskomuksen rikkova asia on osuttava omalle kohdalle niin että sen ymmärtää. 5) Yksilöllä on oltava vahva sosiaalinen tuki muilta uskovilta. Jos kaikki nämä vaatimukset täyttyvät, ihmismieli kykenee suojelemaan uskomusta ja jopa vahvistaa sitä, vaikka kaikki todisteet kertovatkin muuta.


Kulttien psykologia hyötykäyttöön

Ei, ei siis tavallisen ihmisen eduksi vaan vallanpitäjien eduksi. Kulttien psykologiaa on tutkittu runsaasti ja niiden koukut on tunnistettu. Ymmärretäänkö miksi ne toimivat, se onkin toisarvoista, koska asiaa voidaan käyttää hyväksi vaikkei tiedetä miksi se toimii. Samoja psykologisia keinoja siis käytetään arkipäiväisissä asioissa, kun halutaan ihmisten toimivan tietyllä tavalla ryhmissä. Yhteisöjen ohjailun tutkiminen on ollut tärkeässä osassa jo pitkään vallanpitäjien kyvyssä roikkua vallan kahvassa näinkin pitkään. Verrataan sitten tätä kulttipsykologiaa pikaisesti yhteen ilmiöön...

Ilmasto"kultti" kertoo että jokainen yksilö on vastuussa tapahtumista ja ihmisten pitää yhdessä toimia sekä sitoutua tavoitteisiin. Media kertoo ilmastoahdistuksesta ja kuinka lapsia pitää ajatella, luoden valtavaa sosiaalista painetta kaikissa mediaa seuraavissa. No hups, mitä pienistä vaikka tarinaa vaihdellaan jatkuvasti ja yksi toisensa jälkeen ennustukset menevät pieleen - onneksi yhdessä voimme muuttaa maailmaa! Ei, ei lainkaan kultti, koska eihän sillä ole suurta messiasta jota kaikkien on kuunneltava? Mikä IPCC, sehän on tiedettä, ei mikään messias! Mutta ei siinä varmastikaan käytetä kaikkia psykologisia temppuja kusettamaan kaikkia... eihän?

Näitä vastaavia rakenteita löytyy pilvin pimein ja jokainen johonkin moiseen uskova tietää satavarmasti ettei se oma juttu ole kultti vaan ihan täyttä totta ja 100% oikein. Siitä herättely onkin sitten ongelmallista, ellei pysty yksilöä irrottamaan siitä kultti-yhteisöstä ja ottamaan mukaan toiseen, "terveeseen" yhteisöön jossa ei sitä valheellista tarinaa syötetä aamusta iltaan. Mikään todiste kun ei riitä irrottamaan ihmistä uskostaan, jos uskomus on riittävän syvään juurtunut ja kaikki muutkin palaset ovat paikallaan. Kognitiivinen dissonanssi on vain osa siitä kulttien voimasta ihmismieleen. Mitä muuta siihen liittyykään, sitä pitääkin funtsia joku toinen lisää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti