perjantai 26. huhtikuuta 2019

Lännen peikkosadusta


Lähtöasetelma

Artikkelissani "Propaganda yhteiskunnan perustana" tätä lännen peikkosatua jo hieman raapaisinkin, mutta tämä gorilla nurkassa on nostettava esiin jos kuvitellaan että tämä maailma paranisi viime vuosisadan kauhuista. Mistä on siis kyse? Ensimmäinen maailmansota aloitti tämän propagandalla käytävän sotimisen laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja sen jatkumo, toinen maailmansota ja etenkin natsit, on se lännen peikkosatu jota kerrotaan lähes taukoamatta jokaisessa mediassa, kieputtaen jotain sen tarinan osaa omaksi eduksi.

Vaikkakin tässä keskitytään nyt lähinnä tuohon yhteen ajanjaksoon, on syytä pitää mielessä että samat peikkosadun luojat ovat olleet mukana lukemattomissa muissakin tapahtumissa, missä ihmishenki ei ole ollut minkään arvoinen. Ottaa lähes minkä tahansa kansanmurhan tai vastaavan tutkiskeluun reilun sadan vuoden ajanjaksolta (ja toki myös sitä ennen), nämä samat tahot jotka ovat sotahistoriaamme värittäneet mielensä mukaan ovat olleet osallisena lähes poikkeuksetta jokaisessa konfliktissa. Joko suoraan itse omien armeijoidensa kanssa tai välillisesti tukien hyvin valikoivasti eri ryhmittymiä. Mutta mikä tärkeintä - luoden aina sen tarinan joka tapahtumasta kerrotaan muulle maailmalle. Tämä kriittinen asia tuppaa ihmisiltä unohtumaan...

Sinänsä itse virallinen tarina natseista on aivan loistava - siinä voidaan syyllistää halutut ideologiat ja ryhmät juuri halutulla tavalla, eikä kukaan tervejärkinen lähde kyseenalaistamaan julkisesti pienintäkään osaa siitä tarinasta. Omasta puolesta taas voidaan leipoa sankareita ja oikeuttaa ihan mitä tahansa, koska pelastimmehan kuitenkin koko maailman natseilta. Yhden puolen sotarikokset on aina peitelty ja toisen liioiteltu - näin on virallinen historiamme kirjoitettu jo pitkään. Tämä sama lännen tyyli kirjoittaa historiaa ei toki oli ainutlaatuinen, vaan se on aina ollut voittajan etuoikeus kirjoittaa tarina haluamakseen - länsi on vaan ollut mukana niin monessa, että heidän tarinansa ovat pääosassa kaikkialla.


Kaikki tietävät mitä oikeasti tapahtui

Vuosien saatossa yksi asia on tullut tästä aiheesta päivänselväksi - kaikki asiaa tutkineet tietävät miten asiat ovat ja se heidän oma versionsa on se oikea. Kukaan ei tietenkään ole liittänyt pienintäkään osaa tarinaansa siitä lännen peikkosadusta, joka on todistettu olevan virheellinen monilta osin. Koko toinen maailmansota ja sitä koskeva tieto on sirpaloitu miljooniin osiin ja mukaan on sotkettu vähintään yhtä suuri määrä puhtaita valheita ja vääriä tulkintoja. Taitava propagandisti voikin rakentaa minkä tahansa tarinan niistä palasista ja jokainen tietää ettei sitä tarinaa saa kyseenalaistaa koska silloin olet kauhea ihminen ja natsi.

Varmaa tietoa on myös se, että natsit olivat sosialisteja, kommunisteja, fasisteja, kapitalisteja, korporatisteja ja ties mitä istejä. Samalla he eivät myöskään olleet niistä juuri niitä, mitä se vastapuoli väittää niiden olleen, vaan pelkästään niitä toisia. Kansallissosialistit olivat myös vasemmistoa, mikä tekee heistä äärioikeistoa ja oikeita fasisteja jotka estivät sananvapauden, jolloin jokainen sananvapautta vastustava tai puolustava on myöskin natsi koska ... syyt. Siksi voidaan vetää selvä johtopäätös, että oikeisto on niitä oikeita natseja koska vasemmisto haluaa verottaa kaikkea ja kieltää/rajoittaa tiettyjä asioita. Myöskin ammattiliitot ovat joko hyvä tai huono asia, joiden ansiosta tai vastustuksesta huolimatta natsit pääsivät valtaan koska oikeastaan syy oli vaan kansassa joka äänesti väärin.

Siihen päälle vielä ne kaikki tapahtumat joissa ihmisiä kuoli tai ei kuollut suuria määriä niin saadaan moinen soppa jossa ei oli pienintäkään järkeä. Ja jokainen asiaa vuosikausia tutkinut tai Schindlerin listan kerran katsonut osaa varmasti koko tarinan täsmälleen oikein. Niitä harvoja asioita, mistä on edes auttavasti yksimielisyys on se, että Hitler oli mahdollisesti kasvissyöjä... ja jenkit saattoivat pudottaa atomipommeja Japaniin, tosin siitäkin ollaan jo montaa mieltä. Sekä sodan aikana että sitä seuranneina vuosina onnistuivat nämä kaikki sotahullut puolin ja toisin kuitenkin tekemään aivan käsittämättömän määrän ruumiita. Ja tarinan versiosta riippuen, se on joko hyvä tai huono juttu. Mitä se kertookaan ihmisestä, jonka mielestä jonkun ihmisryhmän järjestelmällinen hävittäminen on hyväksyttävää? Ennen kuin vastaat, suosittelen tutkimaan tarinaa useammalta suunnalta...


Nyt oikeasti...

Ainut varma tieto vuoden 1900 alusta aina 1900-luvun puoleen väliin asti tapahtuneista asioista on se, että (pääosin lännen) propagandistit osasivat työnsä aivan jäätävän hyvin ja heillä oli lähes rajattomat resurssit tämän tarinan luomiseksi. Tätä propagandaa on dokumentoitu runsaasti, mutta ainoastaan siltä osin että se on propagandaa - mitä oikeasti tapahtui, sitä tuskin saamme koskaan tietää. Kaikki tämä on kuitenkin luonut jokaisen ihmisen ajatusmaailmaan tarkat rajat siitä, mitä nämä kaikki edellisessä osassa mainitut ismit merkitsevät ja miten ne liittyvät asiaan. Asiasta keskustelu onkin siis täysin mahdotonta, koska jokainen tietää niin koko peikkosadusta kuin termeistä sen oman versionsa ja olettaa että kaikki ymmärtävät ne täsmälleen samoin.

Monen median aamurukous onkin "anna meille meidän jokapäiväinen natsikorttimme...", jonka ainut tarkoitus on muistuttaa kansaa mitä tapahtuu jos tekee toisin kuin vallanpitäjät haluavat. Runoilijoiden, taiteilijoiden, filosofien ja akateemikoiden rauhanomainen kansa onnistuttiin täydellisesti aivopesemään propagandalla, joka oltiin kopioitu jenkeiltä... Vai kenties se propaganda osattiin muualla aseistaa niin tehokkaasti, että koko tarina käännettiin päälaelleen? En tiedä, enkä edes kuvittele tietäväni mitä tuolloin oikeasti tapahtui. Seuraukset tästä kaikesta taas ovat kaikkien nähtävissä ja koettavissa - historiasta ei voida oppia kun sitä ei tunneta.

Mitä tästä siis jää käteen? Loputonta ihmisten keskenään riitelyä ja syyttelyä asioista, joista emme varmasti tiedä juuri mitään. Ainaiset valheet kuitenkin halventavat kaikkien niiden muistoa, jotka ovat nuo ajat eläneet ja kuolleet. Sama meno ei saa jatkua, jos ihmiskunta kuvittelee joskus elävänsä rauhassa keskenään. Elämme mielenkiintoisia aikoja - vallanpitäjämme haluavat ratkaista tämänkin ongelman sillä ainoalla osaamallaan tavalla: vaimentamalla kaikki väärät mielipiteet. Totuus ei pala tulessakaan, mutta vapaan sanan kieltäminen ajaa totuuden piiloon... Kunnes ihmiskunta on valmis vapautumaan kahleistaan. Siihen asti, kannattaa muistaa ettei taruolentoja kuten kuunatseja tarvitse pelätä.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Populismi - Eliitin murheenkryyni


Ongelma, muttei enää pinnalla

Kun viimeksi tammikuussa kirjoitin populismista, oli tämän keskusteluaiheen "parasta ennen"-päiväys jo hyvin lähellä. Tosin silloin en ollut seurannut niin tarkasti lännen median suunnannäyttäjää, eli CFR-ajatushautomoa, vaikkakin silloinen median kelkankääntö tulikin huomioitua. Parempi myöhään kuin milloinkaan, joten palataan nyt ajassa noin puolisen vuotta taaksepäin - aikaan jolloin populismi oli vielä median ykkösaihe ympäri maailmaa. Puhutaan siis vuoden 2018 viimeisestä kolmanneksesta...

Toki populismista on puhuttu iät ja ajat myös tätä ennen ja tullaan puhumaan myös tulevaisuudessa, mutta etenkin Suomessa populismikeskustelu kiihtyi aivan omalle tasolleen tässä PS/smurffit sekoilussa. Itse populismin kruunaamaton Suomen mestari, Soini, antoi valtikan eteenpäin seuraajalleen. Mediahan siitä innostui ja kansan vihalla helposti uudeksi hohtavaksi tähdeksi noussut Halla-aho sai tehtäväkseen nousta median tikkatauluksi mistä hän suoriutuikin rauhallisella olemuksellaan lähestulkoon esimerkillisesti. Oliko PS sitten populistinen puolue ennen ja jälkeen tätä vaihtoa? Riippuu täysin siitä, mitä sanalla halutaan tarkoittaa. Itse sanoisin että oli sekä ennen että jälkeen.

Mitä se populismi sitten tarkoittaa? "Sanotaan mitä kansa haluaa kuulla" - tämä on ehkä se tyypillisin määritelmä populismille. Tosin sillä määrityksellä kaikki puolueet ennen vaaleja olisivat populistisia. "Sanotaan yhtä ja tehdään toista" - jälleen sama, eli kaikki puolueet täyttävät kriteerin. "Sanotaan mitä kansa haluaa kuulla ja valtaan päästyään tehdään kuten käsketään" - PS pähkinänkuoressa. Mutta nämä määritykset eivät selitä millä tavalla media valikoi populismi-laimasimen kohteen. "Puhuu asioista mitkä koskettavat kansaa mutta joista ei tässä vaiheessa saa vielä/enää puhua" - alkaa polttamaan? Kun Rinne lipsautti NATO:sta väärän mielipiteen, media näpäytti häntä välittömästi. Kun Väykkä sanoi ettei Venäjä olekaan uhka, hänet suljettiin ulos välittömästi. Oikeista ongelmista ei parane puhua lainkaan jos haluaa pysyä pinnalla mediassa tahi politiikassa.


Mistä populismi kumpuaa?

Tästä CFR:n asiantuntijat tuntuivat olevan yksimielisiä - paikalliset eliitin jäsenet ovat kusseet kansaa silmään liian pitkään ja näkyvästi. Tästä kumpuaa viha, joka tietenkin pitää kanavoida johonkin tyhjänpäiväiseen poliittiseen sirkukseen - kontrolloitu oppositio ja lukemattomat keskenään tappelevat pienpuolueet ratkaisevat tämän vihan hallinnan helposti. Mutta itse ongelmaa se ei tietenkään poista, mikä on ainakin jonkin asteinen epämukavuus eliitille. Kun kansa onnellisena uskoo demokratian illuusioon ja äänestää kerta toisensa jälkeen uudet puhuvat päät valtaan, toimii koneisto rasvatusti ilman kolinaa. Mutta kuka sitä hiekkaa on sitten kaatamassa rattaisiin?

Edistyksellinen valevasemmisto identiteettipolitiikkoinen ja kulttuuria rappeuttavine sekoiluineen. Siinä kun liberaalit ja sosiaalidemokraatit ainakin tekeytyivät olevansa pienen ihmisen kannalla, nämä vihervasemmistona yleisimmin identifioituvat edistykselliset ovat ainoastaan "vähemmistöjen" puolella etsien sortajia ja sorrettuja kaikkialta. Tavallinen kansa loittonee siis näistä entisistä "kansan puolueista" ja lähtee etsimään uusia vaihtoehtoja - syntyy siis populistisia ryhmiä. Suomessa SDP on tosin vielä auttavasti onnistunut pitämään viherviittansa piilossa ja edistykselliset ovat kansoittaneet Vihreät ja Vasemmistoliiton.

Vastareaktiona tälle edistyksellisyydelle on myös syntynyt oikeiston populistiset liikkeet. Tarkemmin määriteltynä ei kuitenkaan oikeistolainen saatikka populistinen vaan kansallismielinen liikehdintä. Ennen tätä edistyksellisyyttä voisi sanoa että koko Suomen kansa oli kansallismielinen, mutta identiteettipolitiikka levisi myös tänne kylmään pohjolaan ja opetti että oman maan ja kansan rakastaminen on huono asia. Vastareaktiona tälle vastareaktiolle eliitti taas on järjestänyt mm. portinvartijoita kuten Jordan Peterson sekä usuttanut tietysti koko mediakentän kansallismielisiä vastaan. Jatkuva keskenään riitely pitää kuitenkin Suomen kansallismielisen kentän hienosti kurissa ja poissa eliitin "tarttis tehdä jotakin"-listalta, ainakin toistaiseksi.


Reaktiivinen toiminta ei tule ongelmaa ratkaisemaan

Niin kauan kuin ihmiset vain vastaavat havaittuun ongelmaan, ei ongelma tule korjaantumaan. Tämä tietysti on eliitin tarkoituskin, koska heille nämä populismin esiin nostavat ongelmat eivät ole ongelmia. Ainoastaan kansa kärsii huonosta maan johdosta ja paskaa puhuvista poliitikoista. Ongelman juuret ovat tosin todella syvällä, koska jo demokratian/kansanvallan käsitekin on pahasti kieroutunut. Toki jälleen tämä ongelma on ihan suunniteltua uuskielen hyväksikäyttöä median propagandalla ja koulutuksen vääristelyllä.

Ratkeaisiko ongelma sitten esimerkiksi keltaliivien ehdottamalla RIC-kansalaisaloitteella? Mahdollisesti - ainakin kansalla olisi siinä mahdollisuus potkia ulos kaikista röyhkeimmät paskanpuhujat ja äänestää hus helvettiin typerimmät lakimuutokset. Kansan olisi kuitenkin saatava ensiksi media itselleen - ei "takaisin itselleen", koska eipä se media ole ollut kansan hallussa ennenkään. Kansalaisjournalistit siis hommiin! Sitten vaan otetaan vielä kulttuurin ohjakset kansan kätösiin ja ongelma ratkeaa muutamassa sukupolvessa... helppoa kuin heinänteko!

Käytännössä... sama demokratian illuusio siis tullee vielä jatkumaan ja kansa toistaa toimimatonta tapaa ratkaista ongelma - äänestää vaaleissa. Jokaisen puolueen ympärille muodostuneet kultin kaltaiset kannattajajoukot pitävät kaksin käsin kiinni romahtamassa olevaa järjestelmää ja uskovat että se oma puolue on se, joka Suomen tulee pelastamaan. Pahoittelut näin uskoville, mutta: se oma puolueesi ei ole, eikä tule omaan se pelastaja. Umpikieroa järjestelmää ei voi korjata sisältä. Tilalle pitää luoda uusi, alhaalta ylös kasattu... kansalaisten ehdoilla. Mikä se järjestelmä sitten olisi? Jaa-a... jostain sitä pitää kuitenkin aloittaa - esimerkiksi tästä?

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Tulevaisuuden tiekartta


CFR viitoittaa suunnan

CFR, eli The Council on Foreign Relations, on jenkeissä sijaitseva ajatushautomo ja julkaisija. Tämä kohtuullisen vähälle huomiolle jäänyt porukka on kuitenkin ollut viitoittamassa niin lännen kuin koko maailman suuria suuntia pian 100 vuotta (98-vuotispäivät tulossa seuraavaksi). Julkaisuja heillä on moneen lähtöön, josta esimerkkinä otan kouluille ilmaisen oppimateriaalin joka on satavarmasti yhteensopivaa heidän ajatusmaailmansa kanssa. Koulutus onkin tämän ajatushautomon tehokkain keino levittää sanomaansa - lähes kaikki maailman mediat nimittäin ottavat oppinsa tältä porukalta. Ja mikä heidän ilosanomansa onkaan? Globalismi.

Siinä kun moni osaa kirota keskuspankkisuvut ja kaiken maailman vapaamuurarit ja vastaavat, on CFR jäänyt jostain syystä tästä seurasta pois. Toki tätä voidaan pitää ymmärrettävänä, koska heillä ei ole mitään salattavaa - lähestulkoon kaikki materiaali on julkista ja esimerkiksi heidän Youtube-kanavallaan olevat arviolta 2000 tuntia paneeleja ja muita esityksiä kertoo kuinka vähän heidän toimintansa on salassa. Eihän niitä jaksaa kukaan tietenkään katsoa, koska geopolitiikka ja globalismin ylistys ei kuulu ihan perinteiseen tube-kansan illanviettoon. Mutta jos politiikka tai propaganda kiinnostaa, esityksissä on mukana melkoisen tuhtia tavaraa suoraan hevosen suusta.

Salaliittoteoriaksi homma muuttuukin vasta siinä kohtaa, kun joku kehtaa väittää että joukko ihmisiä kokoontuisi keskustelemaan maailman suunnasta ja sitten kaikki maat noudattaisivat niitä käskyjä... tai sitten jenkit kylvävät rauhan pommeja ja tuovat demokratiaa jokaiseen telttaan aavikolla. Ei, ei tietenkään tämä porukka määrää ketään toimimaan tietyllä tavalla, mutta jokainen hyvä ihminen osaa suunnistaa globalismin viitoittamalla tiellä kun seuraa mitä CFR julistaa. Viimeisen parin viikon julkaisut katsoneena (kyllä, oli tosi ratkiriemukasta materiaalia... en suosittele) teenkin lyhyen listauksen jota voidaankin sitten vertailla tuleviin tapahtumiin. Ei siis salaliittoja, suoraan lahjahevosen suusta ilman yhtäkään kieroa taka-ajatusta...?


Politiikkaa ja propagandaa

Lännen suurimmat haasteet tulevaisuudessa ovat Venäjä, Venäjä, Venäjä, äärioikeisto ja äärioikeiston natsit. Kiina ja Venäjä ovat propagandassa länttä edellä ja kykenevät ohjailemaan muita maita ilman että kukaan sitä edes huomaa tai edes ohjautuu, siinä sivulla kun äärioikeisto vahvistuu ja saa lisää tilaa mediakentässä Venäjän ansiosta. Tämän ehkäisemiseksi lännen kuuluu kieltää kaikki väärä informaatio niin ettei se kuitenkaan loukkaa sananvapautta - eli esimerkiksi varjobännejä ja hakukoneoptimointia. Ainoastaan hyväksytty sanoma saa tulla julki mediassa, koska oman kansan pitäminen ruodussa propagandalla ja historian rankalla manipuloinnilla on sitä aitoa länsimaista demokratiaa.

Demokratia on myös kriisissä, koska ihmiset eivät luota enää demokratiaan ja meidän tulisi tunnustaa sen ongelmat, eli Trump pääsi valtaan vastoin kansan tahtoa. Kansalle on tarjottava runsaasti vaihtoehtoja, mutta niistä jokainen on tähän asti ollut vain huonoja omaa kansaa olevia vaihtoehtoja jolloin kansa on osittain havahtunut - siitä se kriisi johtunee? On siis tarjottava oikealta kuulostavia vaihtoehtoja, jotka ovat kuitenkin 100% yhteensopivia globalismin edistämisessä. Oikean tiedon levittäminen on jälleen avainasemassa ja äärioikeisto on vaimennettava, koska he yrittävät ajaa nationalismia. Tämä nationalismi voidaan kuitenkin uudelleenohjata sopivilla puolueilla/ehdokkailla turvalliseen suuntaan.

Globalismin ihanuutta myös heikentää kohonnut terrorismi, etenkin äärioikeistolainen. Nerokas ratkaisu terrorismiin, jota jo kokeiltiinkin mutta Trump pilasi sen "fake news" puheillaan - aivopestään medialla kaikki alle 30v jolloin ryhmän paine pitää suurimman osan radikalisoitumiseen vaarassa olevista ruodussa. Sosiaalisen median alustoja onkin siis pidettävä tiukemmin hallinnassa, että jälleen vain juuri oikeat asiat kantautuvat ihmisten tietoisuuteen. Terrorismin lisäksi myös ihmisten elämisen vaikeudet hankaloittavat globalismin leviämistä. Yksi yhteinen terveydenhuolto ja ravintoketju ratkaisisi nämä ongelmat, mutta sen saavuttamiseksi on pakko tulla joku suuri maailmanlaajuinen katastrofi (pandemia), koska muuten ei saada maailmanlaajuista terveysjärjestelmää joka on kriittinen osa globalismissa.


Sehän kuulostaa hyvältä

Kyllä, ne täsmälleen samat orjuutamisen avaimet, eli: tieto, säännöt, ravinto ja terveydenhoito ovat pääosassa globalismin rakentamisessa. Ei siis mitään salamyhkäistä kieroilua vaan ihan selkeällä sanomalla CFR kertoo propagandajulkaisuissaan mihin suuntaan yhteistä maailmanjärjestystä on ajettava ja kuinka niistä eteen poikkiteloin olevista asioista päästään eroon. Onko se sitten ylimielisyyttä ja itsevarmuutta kertoa kaikille että "olemme varautuneet kaikkeen, yrittäkää vaan - kyllä me voitamme", vaiko pelkästään luottamusta siihen ettei noita julkaisuja kukaan tutki...

... tai jos tutkii, sitä varoitusta kukaan hyvä ihminen usko kuitenkaan? Koska globalismi on niin ihanaa ja parantaa kaikkien kansojen hyvinvointia, näillä CFR:n tyypeillä on kuitenkin vaikeuksia ymmärtää miksi ihmeessä heidän ilosanomansa ei kaikille kelpaakkaan. Nojuu, eriarvoisuus on räjähtänyt käsiin mutta kaatamalla miljardeja kehitysrahastoihin, on köyhyyttä onnistuttu vähentämään rikastuttamalla avustusjärjestöjä jotka jakavat almuja köyhimmille. Terveyskin on parantunut koska vastasyntyneiden kuolleisuus on puolittunut köyhissä maissa. Onkin siis vain pikkuvikaa jos se kuolleisuus on nousussa taas muualla ja varakkaammissa yhteiskunnissa ei terveitä ihmisiä enää juuri olekaan - mutta on se globalismi ihan oikeasti hyvä juttu!

Mitä, eikö globalismi kuulostakaan sinulle niin hyvältä idealta? Oletko jonkinsortin väärinajattelija!? Viesti CFR:ltä onkin meille väärinajattelijoille "turpa kiinni tai se turpoaa kiinni". Vapaa tiedon kulku ja sananvapaus kuuluvat kaikille ja ne ovat ihmisoikeuksia, paitsi tietysti jos niitä käyttää semmoisen tiedon levittämiseen joka ei aja globalismia eteenpäin - silloin on ihan okei vaimentaa kaikin keinoin. Koska länsimainen demokratia on uhattuna kun ihmiset puhuvat vapaasti ja ajattelevat itsenäisesti... Synkkä tie edessä, mutta tätä peliä ei olla hävitty... on jokaisen meidän tehtävä valaista se tie ja ohjata kansat kohti vapautta.

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Yhteisöllisyydestä kultteihin


Yhteisö...

Ihmisten selviytyminen aikojen alusta saakka on perustunut hyvin pitkälti kykyyn toimia yhdessä muiden kanssa. Yhteisöt ovat tuoneet turvaa ja parantanut mahdollisuuksia selvitä niistä haasteita, mitä maailma on eteen heittänyt. Onko joukkomielen olemassaolo sitten synnyttänyt joukon voiman vai päinvastoin, sitä on vaikea sanoa, mutta varmaa on että ihminen sosiaalisena olentona tarvitsee jonkun sortin yhteisöä - paikkaa/ryhmää johon tuntee kuuluvansa. Tämä ilmiö on tietysti myös muunnettu aseeksi kansoja vastaan, mutta pääosin yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat kuitenkin positiivisia asioista kaikille mukana oleville. Yhteisöä vastustaville ei välttämättä niinkään positiivinen asia, mutta se on taas asia erikseen.

Mistä yhteisö sitten muodostuu? Yksilöistä, joilla on jotain yhteistä kuten vaikkapa päämäärä jonkin asian saavuttamiseksi. Moni yhteisö perustuu myös pelkkää sijaintiin, eli naapurustosta voi muodostua yhteisö ja saman kylän poijjaat tuppaavat pitämään yhtä. Tai no, ainakin ennen oli niin. Yhteisössä voidaan hyödyntää kaikkien jäsenten vahvuuksia, tietoja ja taitoja samalla kun heikkoudet kyetään kompensoimaan. Nykyään se puhdas selviytyminen ei ole välttämättä enää siitä kiinni löytääkö sen oman yhteisön vai ei, koska samalla kun yksilökeskeinen yhteiskuntamme mahdollistaa yksin pärjäämisen, tekee se parhaansa pitämään jokaisen kiltisti omassa lokerossa ja leikkimään muiden kanssa vain tietyissä asioissa.

Kaikki eivät tietenkään suostu leikkimään toisten kanssa yhteiskunnan määräämien normien mukaan. Erilaisia yhteisöjä muodostuukin asioiden ympärille, joiden hyödystä sekä niille yksilöille kuin kenellekään muulle voidaan pitää kyseenalaisena. Erilaiset jengit kasaantuvat kuin itsestään, kun terve yhteisöllisyys on pettänyt ja osa on jätetty oman onnensa varaan. Turvaahan se jengi toki tuo, tavallaan, mutta terveessä yhteiskunnassa ei juurikaan muodostuisi ryhmiä jotka purkavat pahaa oloaan toisiin. Myös toisenlaisia yhteisöjä saattaa muodostua, joiden etua sille yksilölle voidaan myös kyseenalaistaa - onko se jonkin asian puolesta puhuva porukka yhteisö...


...vaiko kultti?

Kulteista puhuttaessa mieleen saattaa tulla useampikin uskonnollinen ryhmä, joka seuraa sokeasti johtajaansa ja tekee mitä käsketään - jopa riistää oman henkensä. Näitä kultiksi kutsuttavia yhteisöjä ei kovin usein pääse muodostumaan, onneksi, mutta kultin kaltaisia yhteisöjä jotka ovat hyvin lähellä kultteja on runsaasti. Kiihkousko siihen omaan asiaan, tarkat kriteerit jäsenyydelle, yleensä suuri johtaja jolle annetaan usein jokin passeli lempinimi tyyliin "messias", tiukka me vastaan he/muut mentaliteetti, oman asian oikeellisuuteen sokeasti luottaminen ja kaikkien kyseenalaistajien välitön lynkkaaminen. Koska sitten moista ryhmää voidaan kutsua kultiksi ja koska se on vaan jotain muuta? Sitä pitänee kysyä medialta, joka kyllä osaa leimata ryhmät valtaapitävien käskyjen mukaan.

No mutta kyllähän sen nyt huomaa heti jokainen koska on mukana kultissa, eikös? Juu, toki siinä kohtaa kun kaikki ovat kaapu päällä uhraamassa alttarilla jotain ja toistamassa hokemaa niin siinä voisi hyvin jo epäillä että mitäskummaa, mutta muutoin sitä omaa yhteisöä ei osata tarkastella samalla tavalla kuin ulkoa katsottaessa. Yksi tyypillinen ja tärkeä asia, millä yleensä kultin kaltainen liike saa sen kultti-leimansa, on jonkin suuren asian tapahtuminen sitten joskus. Sitä suurta asiaa sitten yhdessä odotetaan tai siihen pyritään kaikin keinoin. On se sitten messiaan toinen tuleminen, maailmanloppu tai UFO-laskeutuu portaille, sitä suurta tapahtumaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ja kun kyseessä on kunnon kultti, se tapahtuman tapahtumattomuus tekeekin jotain aivan muuta kuin voisi olettaa.

Se nimittäin vahvistaa uskoa, sen sijaan että usko siihen mikäolikaan loppuisi. Mutta että näin voisi tapahtua, tarvitaan siihen muutama rasti yksilön kohdalle: 1) Uskomus täytyy olla henkilökohtainen ja merkityksellinen, sekä sillä pitää olla vaikutusta yksilön tekemisiin. 2) Henkilökohtainen sitoutuminen ja "uhraus" asialle - esimerkiksi omaa aikaa ja rahaa on poltettu ja kaikki entiset kaverit hylätty. 3) Uskomus on oltava riittävän "käsinkosketeltava" ja tarkasti rajattu, niin että sen uskomuksen rikkova asia on vahvistettavissa. 4) Uskomuksen rikkova asia on osuttava omalle kohdalle niin että sen ymmärtää. 5) Yksilöllä on oltava vahva sosiaalinen tuki muilta uskovilta. Jos kaikki nämä vaatimukset täyttyvät, ihmismieli kykenee suojelemaan uskomusta ja jopa vahvistaa sitä, vaikka kaikki todisteet kertovatkin muuta.


Kulttien psykologia hyötykäyttöön

Ei, ei siis tavallisen ihmisen eduksi vaan vallanpitäjien eduksi. Kulttien psykologiaa on tutkittu runsaasti ja niiden koukut on tunnistettu. Ymmärretäänkö miksi ne toimivat, se onkin toisarvoista, koska asiaa voidaan käyttää hyväksi vaikkei tiedetä miksi se toimii. Samoja psykologisia keinoja siis käytetään arkipäiväisissä asioissa, kun halutaan ihmisten toimivan tietyllä tavalla ryhmissä. Yhteisöjen ohjailun tutkiminen on ollut tärkeässä osassa jo pitkään vallanpitäjien kyvyssä roikkua vallan kahvassa näinkin pitkään. Verrataan sitten tätä kulttipsykologiaa pikaisesti yhteen ilmiöön...

Ilmasto"kultti" kertoo että jokainen yksilö on vastuussa tapahtumista ja ihmisten pitää yhdessä toimia sekä sitoutua tavoitteisiin. Media kertoo ilmastoahdistuksesta ja kuinka lapsia pitää ajatella, luoden valtavaa sosiaalista painetta kaikissa mediaa seuraavissa. No hups, mitä pienistä vaikka tarinaa vaihdellaan jatkuvasti ja yksi toisensa jälkeen ennustukset menevät pieleen - onneksi yhdessä voimme muuttaa maailmaa! Ei, ei lainkaan kultti, koska eihän sillä ole suurta messiasta jota kaikkien on kuunneltava? Mikä IPCC, sehän on tiedettä, ei mikään messias! Mutta ei siinä varmastikaan käytetä kaikkia psykologisia temppuja kusettamaan kaikkia... eihän?

Näitä vastaavia rakenteita löytyy pilvin pimein ja jokainen johonkin moiseen uskova tietää satavarmasti ettei se oma juttu ole kultti vaan ihan täyttä totta ja 100% oikein. Siitä herättely onkin sitten ongelmallista, ellei pysty yksilöä irrottamaan siitä kultti-yhteisöstä ja ottamaan mukaan toiseen, "terveeseen" yhteisöön jossa ei sitä valheellista tarinaa syötetä aamusta iltaan. Mikään todiste kun ei riitä irrottamaan ihmistä uskostaan, jos uskomus on riittävän syvään juurtunut ja kaikki muutkin palaset ovat paikallaan. Kognitiivinen dissonanssi on vain osa siitä kulttien voimasta ihmismieleen. Mitä muuta siihen liittyykään, sitä pitääkin funtsia joku toinen lisää?

torstai 11. huhtikuuta 2019

Propagandan keinot tutuksi - Kehystäminen


Moni kakku päältä kaunis

Kehystäminen (engl. framing) on yksi eniten tutkituista sekä käytetyistä propagandan muodoista. Psykologiassa ja sosiologiassa asiaa on niin tutkittu kuin kehitetty pääosin mediaa varten ja nykyisellään kaikki vähänkään suuremmat ajettavat asiat toteutetaan näiden alojen tutkimusten perusteella. Yksinkertaisimmillaan kehystämisellä tarkoitetaan jonkin asian esittämistä tietyssä valossa - joko positiivisessa tai negatiivisessa. Jokainen kehys on siis kieputettu, mutta jokainen kieputus ei ole kehystämistä. Samalla kun valitaan miten asiaa esitetään, sille määritellään rajat joiden sisällä on pysyttävä. Kun media sitten jutun julkaisee kansan pureskeltavaksi, tietää hyvä ihminen heti miten asiasta tulee keskustella ja mitä kaikkea muuta siihen liittyy.

Ihmisillä on tapana mennä yli siitä missä aita on matalin ja sama pätee myös asioista ajattelemisessa. Jos jostain saa valmiiksi pureskellun paketin tietoa, vain harva sitä lähtee perkaamaan etenkin kun se tulee luotettavaksi kerrotusta lähteestä. Kun useampi media kertoo asiasta lähes täsmälleen samaan tapaan, voi olla varma että kehystys kyseiseen aiheeseen on mietitty jossain korkeammalla taholla. Hienosti rakennettuun kehykseen on usein mietitty jo valmiiksi sopivat vasta-argumentit, sekä mahdolliset "vaihtoehtoiset näkemykset", jolloin koko aihe pysyy hyvin kehyksen sisällä vaikka siitä väännetäänkin eri alustoilla. Valtamedia siis kertoo yhden osan, vaihtoehtomedia täydentää sen tarinan ja koko kuva on valmiina kehyksessään - eikä kukaan edes harkitse kurkata sinne takapuolelle.

Usein kehykseen tarvitaan runsaasti eri yksityiskohtia luomaan sen kokonaisuuden, mutta joskus koko kehys voidaan luoda jopa yksittäisen sanan (nimen) ympärille. Yhden sanan kyhäelmästä ja samalla varoittavana esimerkkinä miten asiaa ei olisi kannattanut tehdä voidaan pitää "Aktiivimalli"-vedätystä. Sanan ympärille yritettiin kyhätä kehys, jossa nyt aktivoidaan työttömiä, työllisyys kasvaa kohisten, Suomen talous nousee kasvuun ja muuta vastaavaa soopaa. Alta paljastui kuitenkin aivan liian helposti ja nopeasti sen todelliset kasvot ja huonosti luotu kehys aiheutti suurta epäluuloa myös kaikkia tulevia hallituksen kehyksiä kohtaan. Propagandistien onneksi vain päällimmäiset kehykset paljastuivat...


Muutama esimerkki toimivista kehystyksistä

9/11 ja sota terrorismia vastaan on malliesimerkki hienosti kehystetystä tarinasta. Terroristit paha, sota terrorismia vastaan hyvä. Terroristien pommittaminen on ainut tapa ratkaista ongelma koska he pommittivat ensin. Pelkoa ja vihaa lietsottiin tarkasti rajaten ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi oikeutus kaikkeen sen jälkeen tapahtuneeseen. Kehyksen reunoille eksyviä pidetään ruodussa muistuttamalla kuinka kauhea tapahtuma oli ja kuolleiden muistoa on kunnioitettava pysymällä tiukasti kiinni annetussa tarinassa. Ja toki siitä yli menevä on foliota ja halveksuntaa kaikkia niitä kuolleita sotilaita kohtaan jotka terrorismia vastaan sotivat. 9/11 ympärille rakennettu tarina ja sen kehystys on kestänyt hyvin aikaa vastaan ja valtaosaan se uppoaa edelleenkin - toki tarinaa on jatkettu ja päiviteltykin useaan otteeseen esimerkiksi ISIS:tä vastaan jatkuvalla loputtomalla sodalla.

Ilmastonmuutos ja maailman pelastaminen ihmisen aiheuttamalta katastrofilta jota ei ole vieläkään tapahtunut. Kuvan keskiosaa on jouduttu vaihtamaan moneen kertaan vuosien saatossa kun ei ole osattu päättää lämpeneekö vai jäähtyykö se maailma, mutta pysyvä osa tarinaa on säilynyt ennallaan - ihmisen syytä. Konsensus tietää että maailmalla on 10 vuotta aikaa ennustaa uusi 10 vuotta aikaa tulevalle muutokselle, jonka eteen on ihan jokaisen uhrattava kaikki rahansa että konsensus voi lentää ympäri maailmaa pelottelemaan entistä enemmän. Olet paha ihminen jos edes epäilet asiaa etkä pysy kiltisti kehyksen sisällä - etkö yhtään ajattele lapsia?!

Rauhan pommit. Vuotuinen MSC (Munich Security Conference) antaa hyvin kuvaa aseteollisuuden tuskasta saada myytyä aseita niitä eniten tarvitseville, eli siis maille jotka pommittavat naapureitaan surutta. Rauhaa, turvallisuutta, vakautta, yhtenäisyyttä ja kaikkea hienoa tungetaan samaan kehykseen ja taka-alalle onnistutaan peittämään se karu totuus mihin niitä aseita oikeasti käytetään - ihmisten tappamiseen. Propagandistien eliitti hoitaa asiansa taidolla ja puhe toisensa jälkeen kuulostaa siltä, että se on oikeasti hyvä asia rakentaa ja myydä toinen toistaan tappavampia aseita ihmisille, jotka eivät välitä viittä vesilusikkaa niistä piipun väärässä päässä olevista ihmisistä. Ei siis mitään amatöörien "hei, me tienataan tällä" vaan kylmän laskelmoitua kehystystä myyden kuolemaa hymyssä suin.


Kurkistus kehyksen taakse

Päästäkseen edes hieman juonen päästä kiinni, vaatii kehystetyn tarinan selvittäminen joskus runsaasti tutkimustyötä. Eri medioiden tarinat olisi käytävä läpi ja lähteet tarkistettava yksitellen, tutkimuksia ja vastaavia myöden. Sen jälkeen olisi analysoitava mitä tunteita yritetään nostaa pintaan ja millä keinoin, verraten niitä sitten asiasta saatavilla oleviin kylmiin faktoihin. Suuri osa nykyisistä median tarinoista perustuu aikaisempiin satuiluihin, jolloin yhden kehyksen avaamiseen vaaditaan mahdollisesti vuosien takaisten juttujen purkamisen samalla tavalla. Valheista voi jäädä helposti kiinni, mutta hienosti kehystetty tarina ei ole valehtelua - ainoastaan tarkan yksipuolisesti kerrottu tarina.

Koska sama virallinen tarina ja sen lukemattomat kehystetyt osaset ovat alkaneet elämään jo omaa elämäänsä, selittyy samalla moni muukin asia siitä miksi asiat ovat niin päin prinkkalaa nykyään. Jokainen uusi tarina mitä media puskee ulos on luotu ihmisten toimesta joille ne sitä edeltävät kehystykset kertoivat sen totuuden maailmasta. Ainoastaan suurempien tapahtumien kanssa tarvitaan ohjausta kehystyksessä, pienemmät jutut rakentuvat automaattisesti hyvin koulutettujen propagandistien toimesta.

Voitaisiinko tätä korttitaloa sitten lähteä purkamaan hallitusti? Periaatteessa kyllä, jos koulujärjestelmä rakennettaisiin uusiksi ja media velvoitettaisiin puhumaan totta. Käytännössä siis... ei ainakaan tässä vaiheessa. Ihmiset siis tulevat jatkossakin elämään median luomissa kehystyksissä, joiden rajat määrittävät soveliaan tiedon ja miten ulkopuolelle jäävää osaa tulee käsitellä. On se kehys sitten valtamedian luoma tai vaihtoehtomedian vastaava, olisi vapaa sana ja asioista keskustelu ainut tapa repiä ne kehykset ja katsoa mitä kaikkea sinne taakse onkaan piilotettu. Tosin varmin tapa saada aikaiseksi itkupotkuraivarit on mennä repimään jonkun toisen vahvasti uskoma kehystys...

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Politiikan propagandaa - Vaalipropaganda


Vaalit tuloillaan

Vaalit lähestyvät, eli jokainen yhtään politiikkaa seuraava muuttuu hetkessä niin politiikan ammattilaiseksi, valheenpaljastajaksi, selvännäkijäksi sekä omaa yliluonnollisen kyvyn lukea vaalipropagandan läpi. Valikoivalla muistilla varustettu vaalikansa on kuitenkin vielä tavallista helpommin vietävissä, koska moisen suuren urheilutapahtuman (vaalit) uutisointi ja mainostus on median erikoisosaamista. Edes suuri oikea urheilutapahtuma ei tarjoa yhtä hyvää mahdollisuutta medialle iskostaa sanomaansa kansaan, joten vaalipropagandassa kaivetaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Lähes jokainen äänestäjä istua jököttää median tykityksessä täysin vapaaehtoisesti ja innolla seuraa mitä tarjoillaan.

Media määrittelee mistä ihmisten kuuluu puhua ja poliitikot järjestävät median avustuksella "skandaaleja" joista sitten aina väännetään päivä-pari aina vaaliuurnille saakka. Mistä tahansa tikusta voidaan tehdä asiaa ja nostattaa myrsky vesilasiin, toki, mutta kaikista parhaimmat tarinat saadaan aikaiseksi niistä asioista, jotka nostattavat tunteet pintaan.

Sillä minkä tunteen uutinen puolueesta/ehdokkaasta nostattaa pintaan ei ole juurikaan merkitystä. Oli se sitten ihastusta tai vihastusta, kun saadaan aikaiseksi tunnereaktio, voidaan mukaan tuupata mitä tahansa soopaa kylkiäisenä. Ajattelu jää automaattisesti toissijaiseksi kun "uutinen" kolahtaa heti perille asti, siis tunteisiin. Kaikkiin ei reaktiota saada jokaisella uutisella, minkä vuoksi aiheita on oltava useita ja eri kulmia on käytettävä että saadaan riittävä peitto tunnepohjaisia uutisia ihmisten nautittavaksi niin valtamediassa kuin monessa vaihtoehtoisessakin lähteessä. Vaalit ja toki politiikka yleensäkkin tuppaa yhdistämään valtaosan kaikesta mediasta yhden viestin taakse: äänestä, vain sillä voit vaikuttaa!


Koneisto kiittää

Koneiston korjaaminen sisältä on mahdoton tehtävä, mutta toki se ulos näkyvä osa voidaan oikeen kovalla vaalityöllä ja radikaalilla edustajanvaihdolla väliaikaisesti siivota. Siksi lähes kaikki media pelaa tässä hienosti koneiston osana niin mainostaessaan niitä vanhan vallan kannattajia kuin niitä, jotka kuvittelevat pystyvänsä muuttamaan koneistoa sisältä käsin. Suurin osa vaalipropagandasta välittyy kuitenkin valtamedian kautta, joten tutkitaan heidän sanomaansa hieman tarkemmin koneiston osana. "Kaikki media on propagandaa" ja "valtamedia valehtelee kaikesta" unohtuukin saman tien kun siitä omasta puolueesta puhutaan mediassa! Katsokaa nyt mitä ne taas sanoo!

Jos puolue/ehdokas saa palstatilaa valtamediassa, se tarkoittaa Suomessa sitä että Mediapooli laskee tämän ehdokkaan mahdolliseksi voimavaraksi nykyisen virallisen tarinan pönkittämiseksi. Ainoastaan ne jotka ovat täysin koneiston kannalla ja tukevat sitä täysin, saavat äänensä kuuluviin. Pitää muistaa, että valituista asioista saa olla myös eri mieltä, koska jokaiselle on tarjottava jotain koska muuten ihmiset saattavat jättää äänestämättä jos sopivaa ehdokasta ei löydy. Yhtä helposti kuin oikeaa sanomaa hyvesignaloimalla voi melko tuntematon päästä median lemmikiksi, voi sieltä näkyviltä romahtaa alas jos kyseisen henkilön käyttökelpoisuus syystä tai toisesta on vaarantunut. Demokratiassa massojen mielipide luo valtaa. Valta ohjaa mielipiteen tuottajia, jotka tuottavat lisää haluttuja mielipiteitä.

Toki säilyttääkseen neutraalin kuvansa valtamedia antaa lyhyitä hetkiä ruutuaikaa myös pienpuolueille ja valtapuolueiden agendaa vastaa puhuville - koska he kaikki silti kannattavat koneistoa ja ohjaavat kaiken muutokseen tarvittavan energian tyhjänpäiväiseen. Mutta täsmälleen sama tunnereaktion luominen ja huomion ohjaaminen tapahtuu hyvin indoktrinoidussa "hyvässä ihmisessä" kun hän näkee niin "oman" kuin "vastustajan" mediassa - nyt on jotain tehtävä, asiasta on kerrottava jollekkin kun nyt on tärkeää asiaa! Paitsi ettei ole, sama sirkus pyörii ja uusi lauma sirkuspellejä ollaan arpomassa herkullisten lihapatojen ääriin joka maksatetaan kansalla.


Suojaus vaalipropagandaa vastaan?

Televisio, radio ja tietokone/mobiilivermeet kiinni pariksi viikoksi kunnes vaalit on käyty ja ensimmäiset itkuvirret väärin äänestämisestä volloteltu. Muussa tapauksessa tulet altistumaan vaalipropagandalle ja lähes varmasti tulet reagoimaan täsmälleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin, minä mukaanlukien, media haluamalla tavalla - tunnereaktio jostain täysin turhanpäiväisestä asiasta. Siksi vaalipropaganda ei tietenkään pure psykopaatteihin...

Ottamalla useampi askel etäisyydestä voi tätä vaalipropagandaa tarkkailla hieman turvallisemmin. "Mainoksen" nähtyäsi pieni tauko ottaa henkeä että alkureaktio laantuu ja sitten tutkiskella näkemääsi. Jos siis kyseessä on valtamedian puffi, on kyseessä joko kusetuspuolue tai valeoppositio. Muussa tapauksessa mainos on vain koneistolle ja kohteena oleva uskoo ainakin osittain voivansa korjata koneiston sisältä käsin. Entä mistä tunnistaa että kyseessä on vaalimainos? Alle kuusi kuukautta vaaleihin ja sirkusnäytöksessä on mukana jokin vaaleihin osallistuva tai liittyvä asia.

No mutta eihän se noin ole, koneiston voi korjata sisältä! Toki, esimerkkejä siitä on useita... kaunokirjallisuudessa. Tosielämän esimerkkejä missä koneisto ollaan korjattu sisältä ei tietääkseni ole yhtäkään eikä näin vaalien alla moiseen ehdi edes keskittyä kun pian pääsee äänestämään! Näin se vaalipropaganda kuitenkin toimii ja ajattelu jää helposti taka-alalle koska tunteet puskevat esille. Helppoa, halpaa ja uskomattoman tehokasta. Sirkusta siis seuraamaan joka iikka, vaihtoehtoja tälle koneistolle taas voi lähteä kaivelemaan vaikka tästä... Vaaliennusteeni vuoden 2019 vaaleissa on - valitaan noin 200 puhuvaa päätä jotka eivät tule asioita korjaamaan siinä määrin kuin niitä pitäisi korjata.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Vaalikansan valikoiva muisti


Pikkuasioista viis

Sanontoja kuten "Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä" ja vastaavia osataan kyllä toistella vaalien välisenä aikana, mutta aina noin puolisen vuotta ennen vaaleja alkaa moiset sanonnat unohtumaan ja ne korvataan mantroilla tyyliin "vain äänestämällä voi vaikuttaa" ja "äänestämättä jättäminen pelaa vastustajan pussiin". Jos nyt kuitenkin pidettäisiin mielessä edes osa niistä syistä miksei äänestämällä eduskuntavaaleissa voi juurikaan vaikuttaa, tai ettei meillä mitään kansanvaltaa edes ole, voisimme ehkä joskus ensi vuosikymmenellä tutkia todellisia vaihtoehtoja edustukselliseen demokratiaan: RIC

Jos taas halutaan pitäytyä siinä uskossa että tämä demokratiamme on se oikea juttu ja sen numeron rustaaminen lappuun oikeasti vaikuttaa asiaan, voitaisiin ihmetellä viimeisien vuosien aikana julki tulleita huolestuttavia tietoja että äänten laskeminen vaikuttaisi olevan epäluotettavaa. Joidenkin mukaan osasyynä tälle laskennassa tapahtuvalle vilpille voisi olla sitä tekevän yrityksen kytkökset mahdollisesti rapakon takana oleviin kolmekirjainjengeihin. Äänten laskija kuitenkin loppupeleissä määrittää vaalien tuloksen ja vaalivilppiä on osattu tehdä kautta aikojen. Mutta unohdetaan nyt sekin pikkuvirhe edellä olevien lisäksi, koska vaalikuumehuuruissa moinenkin unohtuu.

Ja sitten vielä se mediakin pelaa kieroa peliä. Ylenanto tekee puolueellisen vaalikoneen ja median uutisointi on ihan täysin puolueellista, virheellistä ja harhaanjohtavaa. Journalistien omassa äänenkannattajassakin tunnustettiin että media päättää mitkä ovat vaalien pääteemat ja niissähän sitten pysytään ellei käsky käy muuttaa suunnitelmaa. Jokaisen puolueen omat julkaisut kuuluvatkin rummuttaa sitä omaa porukkaa, mutta Yle ja muut mukapuolueettomat valtamediat kuuluisivat kertoa ihmisille asioiden oikean laidan ja antaa ihmisten tehdä itse omat päätöksensä sen mukaan mikä puolue ajaa sitä juuri omaa asiaa parhaiten. Käytännössähän media lähinnä raahaa edustajan toisensa jälkeen ruutuun ja kyselee tyhmiä, minkä perusteella kansa valitsee parhaan ehdokkaan sen mukaan kuka puhuu parhaiten paskaa?


Oma puolue tekee aina kaiken oikein

Mutta unohdetaan taas kaikki edellä mainittu, eli eletään kuvitelmassa että äänestämällä voi vaikuttaa, meillä on kansanvalta, äänestys toimii kuten pitää ja media kertoi meille totuuden eri puolueista... Siispä jäljelle jää ne oikeat, vahvistettavissa ja tarkistettavissa olevat puheet ja teot kansanedustajien ja puolueiden viimeisimmästä ja toki edellisistäkin kausista. Mediahan ei näistä juurikaan puhu, koska saattaisi paljastua heidän omat etunsa siinä sivussa mutta edustajien puheita ja kaikki päätökset voi jokainen itsekin kaivaa eduskunnan sivuilta. Ja sieltähän sitä hauskaa ja todistettavaa riittää yllin kyllin.

Joka ikinen puolue omaa enemmän tai vielä enemmän synkän historian kuinka puheet ja teot (eli se napin painaminen istunnossa) eivät täsmää sitten lainkaan. On siinä sivussa myös myyty sähköverkkoja, annettu pikavippiä Kreikalle ja uudistettu taksejakin, siinä aktiivimallien, hallintarekisterien ja urkintalakien seassa - lista on loputon, mutta tässäpä se suuri ongelma tässä "demokratiassamme" juuri piileekin: vaalikansa osaa aina sopivasti unohtaa KAIKKI edelliset OMAN PUOLUEEN rikkeet. Mikä kuitenkin muistetaan ja muistutetaan, on aina ne muiden puolueiden rikkeet ja töppäykset.

Tämä vahvasti valikoiva muisti aiheuttaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen saman tilanteen: valtaan äänestetään aina uudelleen samaa porukkaa jotka todistettavasti ovat valehtelevia oman edun tavoittelijoita, jotka selittävät ummet ja lammet kun jäävät kiinni, luottaen kuitenkin siihen että kuukausia ennen vaaleja se kaikki unohtuu. Ja syy kaikkeen pahaan tunnistetaan aina välittömästi: väärin äänestäneet. Toki, koska missään kohtaa mitään varoitusmerkkejä ei ollut nähtävissä että vika voisi olla muualla?


Antaa asian olla, ei sitä voi muuttaa?

Onko tästä asiasta puhumisessa sitten mitään hyötyä? On ja ei. Suurin osa kansasta ei koskaan tule näkemään tätäkään tekstiä, saatikka ajattelemaan asiaa yhtään sen enempää. Osa taas noudattaa juuri mainitsemaani kaavaa ja jatkaa mesoamistaan kuinka se vastapuoli ja väärin äänestäneet pilaavat koko homman. Mutta jos edes muutama ajattelee asian uusiksi, merkitsee se sitä että tämä asiasta puhuminen on tehokkaampaa vaalivaikuttamista kuin se äänestäminen konsanaan on.

Eli ei, se äänestäminen ei vaikuta ja asiaan ei tule muutosta kunnes kansa sen tajuaa ja vaatii muutosta. Jos kuitenkin on ihan pakko äänestää, rustaa edes semmoinen numero jossa ehdokkaan puolue ei omaa historiaa lupausten pettämisestä, koska silloin et kannata samaa kusetusta vaikka koneistoa vielä kannatatkin. Osa taas tullee äänestämään ehdokasta johon henkilökohtaisesti luottaa, mikä on toki ymmärrettävää, mutta silloin herää kysymys onko ehdokas ymmärtänyt tätä koko peliä lainkaan jos on liittynyt joukkoon jonka historia kertoo karua tarinaa?

Mutta älä minua usko vaan tutki mitä sanon. Tarkista poliitikkojen puheet ja teot, tarkista mitä media kertoo puolueesta/ehdokkaasta jota ajattelit kannattaa. Onko tämä puolue, jolla siis se valta on, luotettava ja onko se ehdokas sanojensa mittainen ihminen. Jos yksikin osa edes haiskahtaa, on ääni kyseiselle taholle samalla ääni koneistolle jonka ansiosta olemme tässä tilanteessa. Ja vielä kerran: äänestämättä jättäminen ei ole ääni valtaapitäville, vaikka sitä kuinka selittää. Kieron järjestelmän kannattaminen on se aktiivinen toimi, eli äänestävät ovat ihan itse 100% vastuussa järjestelmästä, ei ne jotka eivät osallistu tähän sirkukseen. Eiköhän tämä voisi olla sitten se viimeinen kannanotto tähän pelleilyyn?